Iltalehti julkaisee enemmän tai vähemmän järkeviä artikkeleita terveyteen ja hyvinvointiin liittyen. Taannoin julkaistu kirjoitus aloittelijan yleisimmistä kuntosalimokista oli kuitenkin pääosin järkevää asiaa.
Kynnys saliharjoittelun aloittamiseen on todella korkea, ja siihen kyllästyy myös nopeasti jos ei tiedä mitä tekee sekä jos ja kun niitä tuloksia ei tule samantien. Vanhana sohvaperunana tiedän kuinka helppo salitreenistä on innostua, mutta kuinka helppo on myös jäädä makaamaan sohvalle, kun ulkona on hiukan kehno sää eikä tee mieli lähteä mihinkään, tai olo on hiukan nuhainen tai väsyttää...
Joku viisas ihminen sanoi minulle joskus, että jotta treenaamisesta tulisi tapa, sitä täytyy harrastaa vähintään pari kolme kuukautta säännöllisesti. Sen jälkeen salilla käyntiä alkaa jopa jo odottaa, eikä se tunnu enää pakolliselta rääkiltä. Voin tunnustaa, että koko painonpudotukseni ajan salitreeni tuntui vain siltä läskin karkoitukselta, ja vaikka kävin säännöllisesti, ei se niin kovin nautittavaa ollut. Tällä hetkellä suhtautumiseni on täysin toisenlainen, nautin liikesarjoista eri tavalla, koska näkyviä tuloksia on jo tullut, ja tiedän miten eri liikkeet vaikuttavat kroppaani.
Eli älä luovuta heti alkumetreillä, vaikka lihaksiin sattuu, käyttämäsi painot ovat paljon pienemmät kuin vieressä ketkuvalla fitnesstytöllä, eikä vyötärökään ole kutistunut viikossa montaa senttiä. Pitkäjänteisyydellä pääsee niihin oikeasti hyviin ja kestäviin tuloksiin.
 |
| Lähde: http://www.jonathanspencer.net/ordinarywisdom/home-3/health/pies-and-fitness/ |
0 kommenttia:
Lähetä kommentti