Vaikka tekee kipeää, niin ei haittaa!

Lähde: Pinterest

Otsikko toimikoon kevään ja koko alkuvuoden mantrana. Tein eilen pitkästä aikaa kotona kahvakuulatreenin yläkropalle ja sen lisäksi vielä ne fysioterapeutin suosittelemat jalkaliikkeet. Tänä aamuna tuntui siltä, kuin joku olisin jäänyt katujyrän alle. Joka paikkaa kolottaa, ja polvi on ihan helvetillisen kipeä. Mutta ei auta vaikerrus, tätä kipua täytyy nyt vaan sietää ja tehdä noita jalkaliikkeitä sitkeästi. Ei se polvi tuosta muuten parane ikinä.

Hykertelen jo innoissani kolmen viikon päästä häämöttävää salitreeniä. Vaikka tuo tavoiteltu tämän kesän biitsikunto ei todellakaan ole enää saavutettavissa, voin tyytyväisenä todeta, että tämän polvihaaverin myötä ei ole myöskään tullut juurikaan takapakkia. Tottakai kroppani on löysempi, koska en ole päässyt treenaamaan, mutta en ole kerännyt ylimääräisiä kiloja, joita pitäisi taas lähteä pudottamaan. Paino tänä aamuna 60,8kg ja on ollut ilo huomata, että vähän reilummat ruokailuylilyönnit ja herkuttelut eivät enää kerää niin valtavia turvotuksia kuin ennen. Aiemminhan painoni saattoi nousta muutamankin kilon yhden illan herkuttelun jälkeen. Pääsiäisen jälkeen turvotusta oli alle kilo, vaikka tuli vedettyä karkkia, mämmiä ja nachoja. 

Tärkeintä ei ole se, mitä syöt 20% ajasta vaan se, mitä syöt 80% ajasta. Kun noiden herkuttelupäivien jälkeen palaa takaisin normaaliruokavalioon, niin kyllä ne turvotuksetkin taas katoavat eikä tarvitse jäädä moittimaan itseään siitä, että päästi sen pienen herkkuhiiren irti. Kun tuon terveellisen ruokavalion seuraksi harrastaa aktiivisesti liikuntaa edes jossakin muodossa, keho ja mieli pysyvät molemmat hyvässä kuosissa.

Read More

3kk ja 3 viikkoa

Särkyä, angstia, odottelua ja toipumista takana reilut 3kk ja enää 3 viikkoa jäljellä, kunnes pääsen ortoosista eroon. Toki edessä on vielä pitkä toipumisaika ennenkuin polvi toimii jälleen edes suhteellisen normaalisti, mutta valo pilkistää jo pimeän tunnelin päässä.

Ärähädin viime viikolla Iltalehden kuntoilulakko-artikkelista. Kuten aina, tämän kaltaiset artikkelit antavat ymmärtää, että kaikki, jotka eivät pääse liikkumaan ovat yksinkertaisesti vain laiskoja. Voisiko joku kirjoittaa siitä, mitä tapahtuu pääkopan sisällä, kun olet aika lailla pakotettu pysymään omassa kodissa ja ainut liikkumismahdollisuus on kotona tehtävä pikkutreeni, joka sekään ei tunnu niin mukavalta, kun polvea vihlaisee ikävästi pienekin väärän liikkeen seurauksena? Kaikki eivät voi valita jäävänsä tänään sohvalle.

En pidä itseäni mitenkään himoliikkujana, ja ihan rehellisesti myönnän olevani helpottunut, kun ortopedi sanoi minulle etten tule juoksemaan tällä polvella enää ikinä. Hyvä, nyt minun ei tarvitse edes esittää tykkääväni juoksulenkeistä, sillä ne ovat useimmiten olleet ikäviä. Ehkä juuri sen vuoksi, koska tuo polvi on kipuillut aina. Salitreenin koen sen sijaan olevan juuri minulle sopiva. Ja vaikka alkuun sen tarkoituksena olikin vain painonpudotus ja kiinteytys, en malta odottaa pääseväni takaisin hikoilemaan. Salitreenistä tulee kokonaisvaltaisesti hyvä olo.

Tämän yli 3kk salitauon jälkeen huomaan ryhtini olevan selkeästi huonompi kuin aiemmin, tulen helposti kipeäksi ja vaivun välillä aikamoiseen synkkyyteen. Tämä turhautuminen omaan olemiseen on ollut kaikkein vaikeinta tuon polven hajoamisen jälkeen. Polvikivun kestän milloin vain, se on ollut seuranani jo 20 vuotta. Mutta se, että et pääse minnekään yksin ja ilman keppejä, tarvitset simppeleihin kotitöihin toisen ihmisen apua... Onneksi tämä on tilapäistä, sillä minusta tulisi aivan mahdoton, jos joutuisin elämään lopun ikääni näin. Senpä vuoksi lähetän valtavan suuret tsempit kaikille liikuntarajoitteisille, ja heidän avustajilleen.

Eilinen fysioterapiakäynti antoi hyvää toivoa toipumiselle. Saan varata jo kunnolla painoa leikatulle jalalle. Ja vaikka tuo polvi eilisestä jumpasta ja kävelystä kipeytyi - ja tulee kipeytymään vielä pitkään - mieli on kuitenkin huomattavasti virkeämpi. Painokin on pysytellyt edelleen mukavasti 60-61 kilon tuntumassa, joten kunhan tästä oikeasti pääsee liikkumaan, niin eiköhän nuo tauon aikaiset turvotukset ja löysät lähde kohtuullisen nopeasti myös pois. Siinä vaiheessa voikin ottaa jälleen niitä edistymiskuvia ja aloittaa kiinteytymisprojektin uudelleen. Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Read More