Jumppaa ja koukista

Perjantaina oli ortopedin luona polven jälkitarkistus. 5min ja homma oli ohi. Käteen jäi käytännössä pelko ahteriin jälleen uudesta operaatiosta, koska polvi ei koukistu tälläkään hetkellä kuin sen reilut 90 astetta vaikka kuinka hampaat irvessä yrittää nitkuttaa kantapäätä lattiaa pitkin lähemmäs ahteria. Tuo uusi nivelside on joko a) liian kireä tai b) sen ympärille on muodostunut niin paljon arpikudosta, ja sen vuoksi koukistuminen ei onnistu kunnolla. Seuraavat 3kk vielä katsellaan lähteekö se tuosta koukistumaan paremmin vai pitääkö sitä nivelsidettä löysätä - eli uusi operaatio.

Fyssarin oppeja mukaillen on nyt menty, ja lihakset tuntuu noin muuten kyllä vahvistuneen. Pitäis yrittää päästä vielä kokeilemaan sitä vesijuoksua, ja sitä varten pitäis hankkia uikkari. Tajusin just, että eihän mulla ole edes sopivaa uikkaria, kun biksuissa en uimahalliin mene. Mun vanha uikkari taitaa olla L-kokoa (miksi se edes on vielä mun vaatekaapissa?), eli en ehkä vedä sitä hirvitystä enää päälleni.

Tuo ortopedin toteamus masensi viikonlopun fiiliksiä sen verran, että tulipa haettua kaupasta vähän pizzaa ja karkkia. Ei mitään älytöntä määrää, mutta tälleen menkkoja odotellessa se turvotushan oli melkoinen, ja tänä aamuna lähdettiin taas siitä 62,4kg lukemasta. Näin sitä kosahdetaan hyvin menneen viikon jälkeen, mutta ei auta muu kuin kaivaa se motivaatio taas jostain ja jatkaa eteenpäin. Jos jalka ei tuosta vielä paremmaks muutu niin kyllä tässä kuitenkin jotain pystyy tekemään.