Onpa ihana olla taas kotona! Työreissu ei mennyt ollenkaan suunnitelmien mukaan. Etelä-Carolinassa oli kunnon rankkasateet ja tulvat, Columbian keskustassa suljettiin vesihanat, koska se joki, josta vesi otetaan, oli saastunut maanvyörymien vuoksi. Osa teistä oli alkuviikon poikki. Onneksi tiistaista eteenpäin paistoi aurinko ja vaikka ei päästy tekemään suunniteltuja kouluvierailuja, niin käytiin sen sijaan kiertelemässä Charlestonissa ja ajelemassa ympäriinsä.
Kotiinpaluu oli varsinainen härdelli. Alunperin piti lentää Columbiasta Washingtoniin, sieltä eteenpäin New Yorkiin ja sieltä suoraan Helsinkiin. No ei mennyt niinkuin Strömsössä sekään. Washingtoniin päästyäni ilmoitettiin että jatkolento myöhästyy, koska New Yorkin kentät on suljettu ukkosmyrskyn vuoksi. Sitten ilmoitettiin, että lento on peruttu. Tässä vaiheessa lentokenttävirkailijat nykivät hihasta, että tehdääs sulle liput uudelle lennolle, kun sun pitää päästä NYkistä eteenpäin jatkolennolle. Kuinka ollakaan, se alkuperäinen lento lähti kuitenkin NYkiin - minun matkalaukkuni kera. Jäinpä sitten odottelemaan vielä 3 tunniksi Washingtoniin, ja koneeseen päästyämme kapteeni ilmoitti, että joudutaan odottelemaan vähän aikaa, se NYkin ukkosmyrsky saavutti Washingtonin ja seurailtiin sitten pari tuntia koneen ikkunoista salamointia.
Neuvoivat Washingonissa, että käyt sitten NYkissä hakemassa laukun ja teet uuden check-inin mutta laukkuapa ei näkynytkään missään. NYkissä olivat sitä mieltä, että sehän on mennyt alkuperäisen suunnitelman mukaisesti Finnarin koneeseen, joka oli jo matkalla. Tässä vaiheessa jännitti vähän, että missä matkalaukku mahtaa seilata. Uusien lippujen vuoksi jouduinkin lentämään NYkistä Lontooseen ja sieltä Helsinkiin. NYkin lentokin myöhästyi hiukan, koska kapteeni tuotiin Chicagosta, alkuperäinen kapteeni laitettiin sivuun "ongelman vuoksi". Onneksi päästiin Lontoosta aikataulussa ja Helsinkiin laskeuduttiin iltaysiltä, vaivaiset 12h alkuperäistä suunnitelmaa myöhemmin.
Helsingissä kävin kyselemässä matkalaukkua aamulennolta, mutta ei kuulemma ole siltä lennolta jäänyt laukkua. Siinä veivattiin tägien ja leimojen kanssa, ihmetellään missäköhän se laukku on. "Käy katsomassa tuolta matkalaukkuhihnalta näkyykö siellä.. ei mutta ei sitä kyllä ole tuolle lennolle merkitty." Tein ilmoituksen, joojoo, tsekkaan netin kautta missä vaiheessa laukku on tulossa, tuossa vaiheessa halusin vaan kotiin ja nukkumaan. Takana oli reilut 30h reissua ja valvomista. Lähdin taksin kyydissä kotiinpäin ja Kehä III:lle käännyttyämme Finskiltä soittivat, että laukku onkin täällä, tuutko hakemaan nyt vai tuodaanko huomenna? Taksikuski kääntyi kiltisti ympäri, ja pääsin vihdoin kotiin tavaroineni kaikkineni.
Aikamoinen seikkailu! Mutta Etelä-Carolina oli tosi kaunis paikka, ja pääsin poseeraamaan kamerallekin useaan otteeseen. Allaoleva kuva on otettu Columbia State Senate House'n rappusilla viikon ainoan virallisen työtapaamisen jälkeen. Pitihän minun suomalaisena vetää päälleni sinistä ja valkoista. ;) Tämä päivä on mennyt vielä toipuessa, pomo antoi huomisen palkallista vapaata, mutta pitänee palata takaisin normiruokavalioon. Vähän on pyylevä olo kaiken friteeratun sapuskan jäljiltä... :)
Kotiinpaluu oli varsinainen härdelli. Alunperin piti lentää Columbiasta Washingtoniin, sieltä eteenpäin New Yorkiin ja sieltä suoraan Helsinkiin. No ei mennyt niinkuin Strömsössä sekään. Washingtoniin päästyäni ilmoitettiin että jatkolento myöhästyy, koska New Yorkin kentät on suljettu ukkosmyrskyn vuoksi. Sitten ilmoitettiin, että lento on peruttu. Tässä vaiheessa lentokenttävirkailijat nykivät hihasta, että tehdääs sulle liput uudelle lennolle, kun sun pitää päästä NYkistä eteenpäin jatkolennolle. Kuinka ollakaan, se alkuperäinen lento lähti kuitenkin NYkiin - minun matkalaukkuni kera. Jäinpä sitten odottelemaan vielä 3 tunniksi Washingtoniin, ja koneeseen päästyämme kapteeni ilmoitti, että joudutaan odottelemaan vähän aikaa, se NYkin ukkosmyrsky saavutti Washingtonin ja seurailtiin sitten pari tuntia koneen ikkunoista salamointia.
Neuvoivat Washingonissa, että käyt sitten NYkissä hakemassa laukun ja teet uuden check-inin mutta laukkuapa ei näkynytkään missään. NYkissä olivat sitä mieltä, että sehän on mennyt alkuperäisen suunnitelman mukaisesti Finnarin koneeseen, joka oli jo matkalla. Tässä vaiheessa jännitti vähän, että missä matkalaukku mahtaa seilata. Uusien lippujen vuoksi jouduinkin lentämään NYkistä Lontooseen ja sieltä Helsinkiin. NYkin lentokin myöhästyi hiukan, koska kapteeni tuotiin Chicagosta, alkuperäinen kapteeni laitettiin sivuun "ongelman vuoksi". Onneksi päästiin Lontoosta aikataulussa ja Helsinkiin laskeuduttiin iltaysiltä, vaivaiset 12h alkuperäistä suunnitelmaa myöhemmin.
Helsingissä kävin kyselemässä matkalaukkua aamulennolta, mutta ei kuulemma ole siltä lennolta jäänyt laukkua. Siinä veivattiin tägien ja leimojen kanssa, ihmetellään missäköhän se laukku on. "Käy katsomassa tuolta matkalaukkuhihnalta näkyykö siellä.. ei mutta ei sitä kyllä ole tuolle lennolle merkitty." Tein ilmoituksen, joojoo, tsekkaan netin kautta missä vaiheessa laukku on tulossa, tuossa vaiheessa halusin vaan kotiin ja nukkumaan. Takana oli reilut 30h reissua ja valvomista. Lähdin taksin kyydissä kotiinpäin ja Kehä III:lle käännyttyämme Finskiltä soittivat, että laukku onkin täällä, tuutko hakemaan nyt vai tuodaanko huomenna? Taksikuski kääntyi kiltisti ympäri, ja pääsin vihdoin kotiin tavaroineni kaikkineni.
Aikamoinen seikkailu! Mutta Etelä-Carolina oli tosi kaunis paikka, ja pääsin poseeraamaan kamerallekin useaan otteeseen. Allaoleva kuva on otettu Columbia State Senate House'n rappusilla viikon ainoan virallisen työtapaamisen jälkeen. Pitihän minun suomalaisena vetää päälleni sinistä ja valkoista. ;) Tämä päivä on mennyt vielä toipuessa, pomo antoi huomisen palkallista vapaata, mutta pitänee palata takaisin normiruokavalioon. Vähän on pyylevä olo kaiken friteeratun sapuskan jäljiltä... :)
