Kesäjuhlat ovat laihdutuksen ja kiinteytymisen kannalta kaikkein viheliäisimpiä. Viikonloppuna vietettiin Haminassa siskonpoikien yhteisiä synttäreitä ja sisko oli leiponut täytekakkua ja muffinsseja, voileipäkakkua... Laihduttajan painajainen siis. Minulla oli kotoa lähtiessä hyvä suunnitelma: syön yhden Skyrin ennen kemujen alkua, jotta minulla ei ole niin kova nälkä, kun vieraat tulevat ja päästään kahvipöytään. No, ei mennyt ihan putkeen. Skyr jäi syömättä ja maha killitti yhden pienen voileipäkakkupalan ja pasteijan jälkeen. Ja myöhemmin oli pakko vielä maistaa täytekakkua ja muffinssia - ja karkkeja.
Jännä sinänsä, että vaikka periaattessa tuo kokonaisruokamäärä jäi hyvin pieneksi siihen nähden, että aiemmin olen aina santsannut voileipäkakkua ja muffinsseja, niin turvotus on jotain ihan valtavaa. Tänään mennään 1,5kg plussalla lauantaiaamuun nähden (koska eilen piti vielä vähän herkutella kummitytön kanssa). Mutta ei auta marmatus, takaisin vaan normiruokavalioon ja työpäivän päätteeksi odottaa kidutustreeni.
Viikonloppuna tuli myös pohdittua tuota painoasiaa. Olen tsempannut keskimmäistä siskoa raskauskilojen pudotuksessa ja kieltämättä hieman kirpaisi, kun hän painaa nyt suunnilleen saman verran kuin minä, ja tunsin oloni samantien valtavaksi sotanorsuksi. Hetken aikaa märehdittyäni oivalsin kuitenkin, että meidän ruumiinrakenteemme on hyvin erilainen. Olen ensinnäkin pidempi kuin siskoni ja minulla on huomattavasi enemmän lihasmassaa, eli ei ihme että painan enemmän. Siskonikin totesi, että se kilomäärähän on pelkkä luku vaa'alla. Kun seisomme vierekkäin, moni todennäköisesti väittäisi minun painavan vähemmän. Tästä pääsin siis oivallukseen, että vaikka tarkkailenkin painoani, niin minun kannattaa jättää jonkun yksittäisen luvun tavoittelu sikseen ja keskittyä nyt tähän treeni- ja ruokapuoleen. Kevyempi kroppa tarkoittaisi lihaksien kutistumista, ja olen ennemmin vähän lihaksikkaampi, painavampi ja terveempi.
Tällaista kevyttä maanantaiaamun pohdiskelua pyylevyydestä. Oikein reipasta viikkoa kaikille!
Jännä sinänsä, että vaikka periaattessa tuo kokonaisruokamäärä jäi hyvin pieneksi siihen nähden, että aiemmin olen aina santsannut voileipäkakkua ja muffinsseja, niin turvotus on jotain ihan valtavaa. Tänään mennään 1,5kg plussalla lauantaiaamuun nähden (koska eilen piti vielä vähän herkutella kummitytön kanssa). Mutta ei auta marmatus, takaisin vaan normiruokavalioon ja työpäivän päätteeksi odottaa kidutustreeni.
Viikonloppuna tuli myös pohdittua tuota painoasiaa. Olen tsempannut keskimmäistä siskoa raskauskilojen pudotuksessa ja kieltämättä hieman kirpaisi, kun hän painaa nyt suunnilleen saman verran kuin minä, ja tunsin oloni samantien valtavaksi sotanorsuksi. Hetken aikaa märehdittyäni oivalsin kuitenkin, että meidän ruumiinrakenteemme on hyvin erilainen. Olen ensinnäkin pidempi kuin siskoni ja minulla on huomattavasi enemmän lihasmassaa, eli ei ihme että painan enemmän. Siskonikin totesi, että se kilomäärähän on pelkkä luku vaa'alla. Kun seisomme vierekkäin, moni todennäköisesti väittäisi minun painavan vähemmän. Tästä pääsin siis oivallukseen, että vaikka tarkkailenkin painoani, niin minun kannattaa jättää jonkun yksittäisen luvun tavoittelu sikseen ja keskittyä nyt tähän treeni- ja ruokapuoleen. Kevyempi kroppa tarkoittaisi lihaksien kutistumista, ja olen ennemmin vähän lihaksikkaampi, painavampi ja terveempi.
Tällaista kevyttä maanantaiaamun pohdiskelua pyylevyydestä. Oikein reipasta viikkoa kaikille!
