Edistymiskatsaus ja joulurauhaa

Hupsista, edellisestä kirjoituksesta onkin vierähtänyt jo yli 2 kuukautta. Koko syksy on ollut todella kiireinen töiden osalta ja onkin ollut kummallista, kun ei ole ehtinyt työpäivän aikana kirjoittelemaan omaa blogia tai seurailemaan muiden vastaavia (mikä tietysti on työntantajan kannalta hyvä asia, koska eipä hän näistä omista jutuistani minulle palkkaa maksa...)

Vaikka syksy ja tämä olematon talvi on ollut kiireistä, niin olen siltikin sinnikkäästi käynyt salilla tahkoamassa läpi tuota BBG (Bikini Body Guide) -treeniohjelmaa, ja viime viikon päätteeksi tulikin täyteen 24 viikkoa. Olen siis suorittanut sen ihan ensimmäisen ohjelman 2 kertaa ja tällä viikolla aloitin BBG2-ohjelman. Alla hiukan edistymiskuvia ja analyysia edistymisestä:

 Six-pack on edelleen kateissa, mutta maharöllö on pikkuhiljaa kutistunut ja vyötärö kaventunut. Myönnän rehellisesti, että ruokavalioni ei ole ollut paras mahdollinen ja olen sortunut melko usein herkuttelemaan karkeilla ja nyt joulun aikaan tortuilla ja pipareilla. Paino on pysynyt koko ajan kuitenkin hallinnassa, ja ei tuo ajoittainen herkuttelu ole mitään sen suurempaa tuhoa tehnyt. Vähempi olisi tietysti ehkä edesauttanut kiinteytymistä. Oh well, otan tiukemman kurin sapuskan suhteen uuden vuoden jälkeen ja pienen loppukirin ennen helmikuun lopulla koittavaa reissua. :)

Sivuprofiilissa tuo röllö on vielä ärsyttävän näkyvä, mutta muutoin vatsa näyttäisi jonkun verran litistyneen. Ahteri näyttää sentään vähän pyöristyneen, jes! Tuon polvileikkauksen vuoksi en kyennyt ekalla kierroksella tekemään läheskään kaikkia jalkaliikkeitä ja toisellakin kierroksella aloitin hypyt hyvin varovasti. Tällä hetkellä polvi kestää todella hyvin kyykyt ja hypyt ja nyt kun jalkoja pystyy treenaamaan lähestulkoon täysillä, sen huomaa myös seuraavana päivänä kun ei meinaa edes pöntölle taipua kun ahteri ja reidet ovat kipiät.

Selkäpuolelta huomaa tuon vyötärön kaventumisen jotenkin paljon paremmin ja jenkkakahvatkin on vähän pienentyny. Olisi pitänyt alusta saakka ottaa joitakin "selkälihaskuvia", jossa näkyisi sekin edistys. BBG-treeni sisältää nimittäin todella paljon punnerruksia ja ne alkavat pikkuhiljaa sujumaan oikein mallikkaasti. Niin ja tuo biksujen yläosa oli pakko vaihtaa treenitoppiin, koska se ympärysmitta on jo liian iso... Edessä siis jossakin vaiheessa uusien biksujen hankinta. Vähän houkuttaisi nuo Triangl-bikinit jotka näyttäisi olevan vähän tukevampaa tekoa. Hintaa niillä toki on, mutta jospa nyt satsaisi kerralla kunnolla, kun kehtaisi vihdoin edes käyttää biksuja. :)

Tällaista tänne siis! Ajattelin vielä tänään käydä salilla tekemässä HIIT-treenin ja pienen kävelylenkin matolla. Huomenna onkin aattomatka edessä Haminaan siskon luokse joulun viettoon, ja aion nautiskella joulun antimista hyvillä mielin ja lepäillä. Toivotan kaikille oikein hyvää ja rauhallista joulun aikaa!

Read More

Home Sweet Home

Onpa ihana olla taas kotona! Työreissu ei mennyt ollenkaan suunnitelmien mukaan. Etelä-Carolinassa oli kunnon rankkasateet ja tulvat, Columbian keskustassa suljettiin vesihanat, koska se joki, josta vesi otetaan, oli saastunut maanvyörymien vuoksi. Osa teistä oli alkuviikon poikki. Onneksi tiistaista eteenpäin paistoi aurinko ja vaikka ei päästy tekemään suunniteltuja kouluvierailuja, niin käytiin sen sijaan kiertelemässä Charlestonissa ja ajelemassa ympäriinsä. 

Kotiinpaluu oli varsinainen härdelli. Alunperin piti lentää Columbiasta Washingtoniin, sieltä eteenpäin New Yorkiin ja sieltä suoraan Helsinkiin. No ei mennyt niinkuin Strömsössä sekään. Washingtoniin päästyäni ilmoitettiin että jatkolento myöhästyy, koska New Yorkin kentät on suljettu ukkosmyrskyn vuoksi. Sitten ilmoitettiin, että lento on peruttu. Tässä vaiheessa lentokenttävirkailijat nykivät hihasta, että tehdääs sulle liput uudelle lennolle, kun sun pitää päästä NYkistä eteenpäin jatkolennolle. Kuinka ollakaan, se alkuperäinen lento lähti kuitenkin NYkiin - minun matkalaukkuni kera. Jäinpä sitten odottelemaan vielä 3 tunniksi Washingtoniin, ja koneeseen päästyämme kapteeni ilmoitti, että joudutaan odottelemaan vähän aikaa, se NYkin ukkosmyrsky saavutti Washingtonin ja seurailtiin sitten pari tuntia koneen ikkunoista salamointia. 

Neuvoivat Washingonissa, että käyt sitten NYkissä hakemassa laukun ja teet uuden check-inin mutta laukkuapa ei näkynytkään missään. NYkissä olivat sitä mieltä, että sehän on mennyt alkuperäisen suunnitelman mukaisesti Finnarin koneeseen, joka oli jo matkalla. Tässä vaiheessa jännitti vähän, että missä matkalaukku mahtaa seilata. Uusien lippujen vuoksi jouduinkin lentämään NYkistä Lontooseen ja sieltä Helsinkiin. NYkin lentokin myöhästyi hiukan, koska kapteeni tuotiin Chicagosta, alkuperäinen kapteeni laitettiin sivuun "ongelman vuoksi". Onneksi päästiin Lontoosta aikataulussa ja Helsinkiin laskeuduttiin iltaysiltä, vaivaiset 12h alkuperäistä suunnitelmaa myöhemmin. 

Helsingissä kävin kyselemässä matkalaukkua aamulennolta, mutta ei kuulemma ole siltä lennolta jäänyt laukkua. Siinä veivattiin tägien ja leimojen kanssa, ihmetellään missäköhän se laukku on. "Käy katsomassa tuolta matkalaukkuhihnalta näkyykö siellä.. ei mutta ei sitä kyllä ole tuolle lennolle merkitty." Tein ilmoituksen, joojoo, tsekkaan netin kautta missä vaiheessa laukku on tulossa, tuossa vaiheessa halusin vaan kotiin ja nukkumaan. Takana oli reilut 30h reissua ja valvomista. Lähdin taksin kyydissä kotiinpäin ja Kehä III:lle käännyttyämme Finskiltä soittivat, että laukku onkin täällä, tuutko hakemaan nyt vai tuodaanko huomenna? Taksikuski kääntyi kiltisti ympäri, ja pääsin vihdoin kotiin tavaroineni kaikkineni. 

Aikamoinen seikkailu! Mutta Etelä-Carolina oli tosi kaunis paikka, ja pääsin poseeraamaan kamerallekin useaan otteeseen. Allaoleva kuva on otettu Columbia State Senate House'n rappusilla viikon ainoan virallisen työtapaamisen jälkeen. Pitihän minun suomalaisena vetää päälleni sinistä ja valkoista. ;) Tämä päivä on mennyt vielä toipuessa, pomo antoi huomisen palkallista vapaata, mutta pitänee palata takaisin normiruokavalioon. Vähän on pyylevä olo kaiken friteeratun sapuskan jäljiltä... :)

Read More

Omatoimikuntoutus

Eilen oli näillä näkymin viimeinen fysioterapia ja nyt käytiinkin terveyskeskuksen kuntosalilla mummojen ja papsukoiden keskellä testaamassa kuntosalilaitteita. Muutama papsukka oli kyllä niin muikeana, kun salilla oli tällä kertaa pari nuorempaa naista (minä ja fyssari)! Mikäpä siinä, hauskaa oli itselläkin käydä välillä vieraalla salilla treenaamassa.

Nyt sain fyssarilta luvan alkaa treenaamaan jalkaa vastuksilla jalkaprässissä ja parissa muussa laitteessa. Eli vain tuota leikattua jalkaa, pienillä painoilla ja pikkuhiljaa voin alkaa myös lisäämään painoja. Viimeisen sarjan voin tehdä molemmilla jaloilla, jotta terve jalkakin saa vähän treeniä. 

Fyssari laittoi tekemään askelkyykkyä tasapainolaudan päällä, ja totesi sen perään, että polvi ja jalan lihakset ovat nyt jo niin hyvässä kunnossa, että hänellä ei taida olla mitään uutta annettavaa kuntoutukseen. Tästä jatketaan sitten omatoimisesti eri liikkeitä tehden. Aikaahan tässä vaan tarvitaan, jotta tuo koukistuu normaalisti. Edistystä on kuitenkin viimeisen kuukauden aikana tullut huimasti (nojoo, polvi koukistuu ehkä 20 astetta enemmän kuin elokuun lopulla) ja polvi kestää todella hyvin vähän rankempaakin treeniä.

Aloitin BBG:n alusta 1. viikolta ja uhkarohkeana teen jopa jalkaohjelmaan kuuluvia hyppyjä - ja hyvin menee! Tarkkana niissä saa toki olla, mutta kun ei kiirehdi niin ei tule haavereitakaan. Ensi viikolla tosin taitaa tulla pientä taukoa treeniin. Lähden lauantaina työreissulle Etelä-Carolinaan, Columbiaan (osavaltion pääkaupunki) ja voi olla etten ihan ehdi kolmea kertaa viikossa tekemään tuota salitreeniä. Mutta reissun jälkeen taas takaisin normitreeniin!

Read More

Ensimmäinen BBG takana

Huhuuu! Käyköhän täällä kukaan enää edes lukemassa mitään vai höpisenkö itsekseni? Pitkä aika vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Ei minulla ole oikeastaa mitään asiaa ollut. Viikot ovat kuluneet samoissa rutineissa; aamulla töihin, iltapäivällä salille tai lenkille ja illat kotona pupujen kanssa. 

Aloitin kesäkuun lopulla BBG-treenin, tavoitteena on saada tätä ruhoa kiinteämmäksi, kun varsinaista painonpudotuksen tarvetta ei enää ole. Tiukkoja vatsalihaksia minulla ei tämän ensimmäisen kierroksen jälkeen ole, mutta alussa liikkeitä katsoessani totesinkin, että tehdään mitä pystytään. Jalkatreenit sisältävät paljon hyppyjä, joita en pysty vielä tekemään, ja alussa tuo treeni olikin tosi rajoitettua jalkojen suhteen. Ruokavaliokin falskasi puolivälissä (hups, kesä ja grillaus), mutta en harmittele. :) Kaiken kaikkiaan nämä ekat 12 viikkoa olivat oikein hyvä aloitus, ja tästä jatketaan.

Laitetaanpa nyt vielä hiukan mittoja, kun otin ihan uudet mitat tänään ja lopuksi kuvia. Aloitus oli siis 29.6. ja nuo mitat suluissa.

Paino: 59,4kg (61,8kg) -2,4kg

Vyötärö: 69cm (74cm) -5cm

Lantio: 91cm (94cm) -3cm

Reidet: vasen 52cm (55cm) -3cm oikea 51cm (52cm) -1cm

Pohkeet: 35cm (35cm)

Rinnan ympärys: alta 70cm (75cm) -5cm, päältä 89cm (92cm) -3cm

Ihan hyvältähän tämä vaikuttaa! Alla vielä BBG treenin edistymiskuvat aloitus- ja päätösviikolta:

Kuten sanottu, ei näissä mitään huikeaa eroa ole, mutta jotain kiinteytymistä kuitenkin havaittavissa! Näpertelin vielä huvikseni pienen muutoskollaasin viimeiseltä viideltä vuodelta:

Tässä se muutos näkyy ihan oikeasti. Pitkälle on päästy noista vuoden 2010 mitoista. :) 

Tänään tuli muuten tasan puoli vuotta täyteen myös polvileikkauksesta, jes! Koska takana on sen verran rankka 12 viikon treeniputki ja tuo tuulinen ja sateinen sää ei houkuttele lenkkeilemään, päätin pitää tänään myös lenkkivapaan. Illalla lähdemme siskon kanssa sushin kautta oopperaan katsomaan Oopperan kummituksen. Ihan paras palkinto tämän urakan jälkeen eikö vaan! Maanantaina palaan takaisin treenin äärelle, uusi 12 viikon treenikierros edessä ja nyt on tavoitteena tehdä enemmän jalkaliikkeitäkin ja kovemmalla sykkeellä. Oikein hyvää viikonloppua! :)

Read More

Polviterveiset

Tänään oli jälleen fysioterapiakäynti, ja iloisia uutisia - polvi koukistuu enemmän kuin kuukausi sitten! Periaatteessa tiesin tämän jo ennen fyssarille menoa, mutta välillä se kaikki edistyminen tuntuu vain toiveajattelulta. Tänään vertailtiin edellisellä kerralla tehtyihin liikkeisiin, ja onhan tuo paljon vetreämpi. Lootusasentoon en koipeni kanssa vielä taivu, mutta tämä antaa jo lisää toivoa. 

Heinäkuun alussa ei onnistunut kuntopyörän polkeminen, ja kaikki tuntui tekevän todella kipeää. Uusi ja entistä rankempi treeniohjelma on tietysti saattanut myötävaikuttaa, fyssarikäynti osui nimittäin juuri sille ekalle treeniviikolle. Tällä hetkellä polvi tuntuu todella hyvältä liikkuessa, ja vaikka treeni muuttuu koko ajan rankemmaksi, en ole havainnut mitään sen kummoisempaa turvotusta tai kipua.

Tästä on siis hyvä jatkaa BBG:n kuudenteen viikkoon, iltapäivällä lähtee taas vatsalihas- ja käsivarsitreeni. Jaksaa, jaksaa! :)

Read More

Megaähky

Kesäjuhlat ovat laihdutuksen ja kiinteytymisen kannalta kaikkein viheliäisimpiä. Viikonloppuna vietettiin Haminassa siskonpoikien yhteisiä synttäreitä ja sisko oli leiponut täytekakkua ja muffinsseja, voileipäkakkua... Laihduttajan painajainen siis. Minulla oli kotoa lähtiessä hyvä suunnitelma: syön yhden Skyrin ennen kemujen alkua, jotta minulla ei ole niin kova nälkä, kun vieraat tulevat ja päästään kahvipöytään. No, ei mennyt ihan putkeen. Skyr jäi syömättä ja maha killitti yhden pienen voileipäkakkupalan ja pasteijan jälkeen. Ja myöhemmin oli pakko vielä maistaa täytekakkua ja muffinssia - ja karkkeja.

Jännä sinänsä, että vaikka periaattessa tuo kokonaisruokamäärä jäi hyvin pieneksi siihen nähden, että aiemmin olen aina santsannut voileipäkakkua ja muffinsseja, niin turvotus on jotain ihan valtavaa. Tänään mennään 1,5kg plussalla lauantaiaamuun nähden (koska eilen piti vielä vähän herkutella kummitytön kanssa). Mutta ei auta marmatus, takaisin vaan normiruokavalioon ja työpäivän päätteeksi odottaa kidutustreeni. 

Viikonloppuna tuli myös pohdittua tuota painoasiaa. Olen tsempannut keskimmäistä siskoa raskauskilojen pudotuksessa ja kieltämättä hieman kirpaisi, kun hän painaa nyt suunnilleen saman verran kuin minä, ja tunsin oloni samantien valtavaksi sotanorsuksi. Hetken aikaa märehdittyäni oivalsin kuitenkin, että meidän ruumiinrakenteemme on hyvin erilainen. Olen ensinnäkin pidempi kuin siskoni ja minulla on huomattavasi enemmän lihasmassaa, eli ei ihme että painan enemmän. Siskonikin totesi, että se kilomäärähän on pelkkä luku vaa'alla. Kun seisomme vierekkäin, moni todennäköisesti väittäisi minun painavan vähemmän. Tästä pääsin siis oivallukseen, että vaikka tarkkailenkin painoani, niin minun kannattaa jättää jonkun yksittäisen luvun tavoittelu sikseen ja keskittyä nyt tähän treeni- ja ruokapuoleen. Kevyempi kroppa tarkoittaisi lihaksien kutistumista, ja olen ennemmin vähän lihaksikkaampi, painavampi ja terveempi.

Tällaista kevyttä maanantaiaamun pohdiskelua pyylevyydestä. Oikein reipasta viikkoa kaikille!

Read More

Väliaikatietoja

12 viikon kidutuskuuria on nyt takana 2 viikkoa, ja vaikka painossa ei ole tapahtunut juuri mitään muutosta (pysynyt lähes samoissa 61 kilon lukemissa koko ajan), tuntuu siltä kuin kropasta olisi lähtenyt jokunen sentti. Kahden viikon päästä voikin ottaa ensimmäiset edistymiskuvat aloituksen jälkeen.

Polvi oli vielä viime viikolla todella jäykkä ja turvonnut joka treenin jälkeen, mutta tuntuu kuin sekin alkaisi pikkuhiljaa sietää enemmän rasitusta. Ainut mikä harmittaa on se, että polven kanssa ei pysty tekemään läheskään kaikkia jalkaliikkeitä, oikeastaan voin tehdä vain minimaalisen määrän treeniohjelmassa olevista liikkeistä. Tämä oli tietysti jo tiedossa ennen aloitusta, mutta nyt se alkaa vähän pännimään, koska tämä ensimmäinen 12 viikkoa tulee tehtyä puoliteholla. Toivottavasti jalan saa syksyyn mennessä siihen kuntoon, että voin tehdä koko sarjan uudelleen täysillä. 

Kaiken kaikkiaan tunnen oloni todella hyväksi, terveeksi ja vahvaksi! Olen innoissani tästä treeniohjelmasta, ja odotan innolla jälleen maanantaita kun pääseen rääkkäämään kroppaani taas uudelleen. :)

Read More

Pientä takapakkia

Vaikka paino on lähtenyt putoamaan taas tasaisesti kohti 60 kilon haamurajaa ja BBG-treenit sujuvat oikein hyvin, polvi laittaa kapuloita rattaisiin. Kaikki meni ihan hyvin eiliseen saakka, kun tein salilla "jalkatreeniä" ja steppilaudalla potkaisin vahingossa tuolla kipeällä jalalla lautaa sille noustessa. Tuollainen äkkiliike aiheutti tietysti jumalatonta kipua polvessa ja se kipuili koko viime yön. Tänään fysioterapiassakin liikerata oli jokseenkin rajoittunut ja kotiin tultuani oli pakko kaivaa (ensimmäisen kerran leikkauksen jälkeen) pakastimesta kylmäpakkaus.

Sain kuitenkin fyssarilta siunauksen jo vähän enemmän kuormittavalle treenille, jota olen jo tainnut tehdäkin tällä viikolla. Eli nyt voi tehdä ihan hyvällä mielellä noita kyykkyjä ja rasittaa polvea hiljalleen enemmän ja enemmän. Ja tietysti tehdä niitä liikkuvuutta edistäviä harjoituksia jotta tuo koukistuisi paremmin. Mutta kyllä tämä tästä. Huomenna salille tekemään yläkropan treeni ja lauantaina aamupäivällä kävelylenkki. Loput viikonlopusta lepuutan itseäni ja jalkaa. :)

Read More

Kommentointia lähipiiristä

Laihdutushistoriani on pitkä ja kirjava, mutta lähipiirini on ollut pääosin hyvin kannustava ja aidosti onnellinen puolestani, kun tuloksia on syntynyt. Jostakin syystä nyt, pysyttyäni jonkin aikaa normaalipainossa, läheinen ystäväni on alkanut laukomaan erittäin ärsyttäviä ja kummallisia kommentteja.

Suurin osa hänen kommenteistaan liittyy lähinnä treenimäärääni, hän jaksaa muistuttaa minua ottamaan iisisti. "Muista polvi, älä tee sitä, älä tee tätä, minusta sinun ei tarvitse treenata noin paljon, varo polvea..." Joo, tuo polvi muistuttaa kyllä itsekin olemassaolostaan, ja kaikki jalkatreeni on käyty fyssarin kanssa läpi. En tee yhtään mitään ylimääräistä, joka rasittaisi polvea liikaa. Ja jokatapauksessa tuota jalkaa on pakko rasittaa, jotta se paranee. En voi jäädä vain makaamaan ja odottamaan sitä päivää, kun polveni onkin maagisesti parantunut ilman mitään jumppaa. Yläkropan treeniä voin tehdä ihan normaalisti, siihen en tarvitse mitään fyssarin ohjeita edes. Jos ystäväni treenaisi salilla ja tietäisi minkälaista treeniä teen, minulla ei olisi mitään ongelmaa jutella hänen kanssaan tästä. Mutta: hän ei tee yhtään mitään. Hänellä ei ole aavistustakaan siitä, mitä teen. Silti noita polvihuoleen verhoiltuja kommentteja tulee jatkuvalla syötöllä.

Nuo treenikommentit sivuutan nykyään olankohautuksella. Eilen korvaani kuitenkin särähti hänen kommenttinsa, "älä nyt enää laihduta, sinun pitää olla vähän pyöreämpi koska muuten minä näytän lihavalta." Mitä helvettiä? Jos sinä tunnet olosi lihavaksi, tee asialle jotain - niin minäkin olen tehnyt. En todellakaan ala pönkittää kenenkään itsetuntoa olemalla pullukka lopun ikääni. Olen päässyt todella pitkälle siitä yli 100-kiloisesta tunkista, joka ei tuntenut oloansa mukavaksi missään tilanteessa ja kärsi todella alhaisesta itsetunnosta. Tunnen oloni nyt paljon itsevarmemmaksi, ja itsetuntoni on kohonnut huomattavasti. Harmi että kaventunut olemukseni aiheuttaa itsetunto-ongelmia muille, mutta en suostu enää jäämään muiden kynnysmatoksi ja toimimaan heidän pufferinaan, kun he haluavat näyttää hyvältä. Kyllähän kuka tahansa hoikka näyttää houkuttelevammalta, kun seurana on pullukka. Näin se vaan on.

Ajattelin näitä ystäväni kommentteja koko eilisillan, ja samalla pohdin omaa suhtautumistani liikuntaan ja tähän kropan paranteluun. Ensinnäkin, treenaamiseni ensisijaisena motivaation lähteenä ei ole enää laihtuminen vaan kiinteytyminen. Ja toiseksi, nautin treenistä! Olen tunnistanut itsessäni sen paljon puhutun hyvän fiiliksen, joka tulee hyvästä treenistä. Kolmanneksi, en edelleenkään tähtää mihinkään bikini fitness -kroppaan, mutta onhan se selvä asia, että 40 kilon ylipainon jälkeen sitä löysää on joka puolella. Haluan kiinteämmän kropan - ja perhana vieköön minulla on oikeus siihen. Omapa on kroppani! Ja ihan oikeasti ihmiset, treenimääräni ei ole niin huikea, että siitä tarvitsisi maallikkojen huolestua. En treenaa verenmaku suussa kolme kertaa päivässä enkä näännytä itseäni nälkään. Enkä esitä olevani parempi kuin muuta, koska treenaan ahkerasti ja syön terveellisesti. Ehkä kaikki eivät vain voi ymmärtää, että aiemmin sairaalloisesti ylipainon ihminenkin voi muuttua. Aamen.

Lähde: http://fromheretome.com/2013/10/25/the-end-is-near/

 
 

Read More

Ensimmäinen piinaviikko

Tänään lähtee eka kunnon treeniviikko BBG:sta. Viime viikolla tuli jo harjoiteltua pre-training -osiolla, ja täytyy todeta että hiukan hirvittää. Sen verran rankkaa settiä vaikka en omasta mielestäni edes missään ihan rapakunnossa ole. Mutta toisaalta tuo treenihän on täysin erilaista kuin mitä olen tehnyt viimeiset pari vuotta, tekee varmasti ihan hyvää vaihtaa totaalisesti toisenlaiseen treeniin.

Eilen aamulla otin ihan tätä BBG:tä varten uudet edistymiskuvat järkkärin automaattilaukaisulla. Vänkyräpeilin edessä on jotenkin tosi ankea ottaa näitä kuvia, joten virittelin kameran korkean tuolin päälle. Tarkennus ei ollut mikään kaikkein paras, mutta nyt tulee ainakin samalta etäisyydeltä aina otettua ne kuvat, ja samalla näkee ryhdin. Vedin muuten biksutkin päälle, koska sitä biksukuntoahan tässä ollaan hakemassa. Siinä on sitten hyvä verrata onko tullut edistymistä vai ei. Samalla totesin, että pitää hankkia uudet biksut, ainakin yläosa. Sen verran isot nämä mun hinkit, että ei ne Stadiumin kolmiobiksut hirveästi näitä kannattele. Mutta menköön tän kesän, ostan uudet sitten myöhemmin.

Julistan siis virallisesti 12 piinaviikon rääkin alkaneeksi! Jään innolla odottamaan, mitä kropalle tapahtuu. :)

Lähde: http://www.buzzquotes.com/bikini-body-motivation-quotes

 

Read More

12 viikon piina

Herkkuhirmun tunnustukset: juhannus meni kirjaimellisesti läskiksi. Etukäteen puhuttiin siskon kanssa, että syödään silleen terveellisesti, dipataan kasviksia ja tehdään sellanen sopiva määrä ruokaa. Ai miten meni? Karkkipusseja tais mennä neljä, valtavankokosia vartaita, sipsejä (no niitä en syöny paljon), muutama siideri ja vähän viiniä. Eilen kävin vielä Sellossa shoppailemassa ja siskon kanssa subissa syömässä. Ja on muuten pyylevä olo, vaakakin kuittaili näyttämällä 63,3kg lukemia tänä aamuna.

MUTTA! Jos tämä syömistahti ei jää päälle, niin kyllähän nuo turvotukset tuosta katoaa. Tänään koittaa heti paluu normiarkeen ja järkevään ruokavalioon. Aktiivisesta liikunnasta ja normaalista ruokavaliosta huolimatta tuntuu siltä, että aineenvaihdunta jumittaa. On tainnut tullu jankattua tuota samaa treeniohjelmaa vähän liian pitkään. Tuossa taannoin oli Iltalehdessä raflaava juttu 12 viikon piinasta, ja tottakai lähdin uteliaisuudesta kurkkimaan tuota treeniohjelmaa - ja tilasin sen itselleni.

Lyhyesti tuo 12 viikkoa sisältää siis circuit training -ohjelmia, joissa kehon oman vastuksen lisäksi käytetään esim. käsipainoja. Jokainen ohjelma sisältää 2 sarjaa, ja treenin pituus on 28 minuuttia. Näiden lisäksi tulee tehdä aerobista treeniä, alkuun kevyempää, ja ohjelman loppupäässä HIIT-treeniä kerran tai pari viikossa.

Koska tuo ohjelman hinta ei ollut mikään päätähuimaava (n. 70 AUD = ~47€), päätin ostaa vain tuon treeniohjelman. Sieltähän löytyisi nuo kaikki sapuskaohjeetkin, mutta mennään nyt aluksi tällä treenillä. Itselleni tuo syöminen ei sinänsä ole ongelma paitsi juhlapyhinä, ja nythän ne olivat juhannuksen myötä tässä tämän kesän osalta. Lomakin häämöttää vasta... sitten kun sen jaksan pitää, eli todennäköisesti elokuun lopulla. 

Ainut ongelma tuon ohjelman osalta on jalkatreenit, joita en pysty täysipainoisesti tekemään. Täytyy siis tehdä nuo jalkapäivät helpotettuina versioina, ja tehdä koko homma vaikka myöhemmin uudelleen, kun koipi toimii paremmin. Pointtina on tässä vaiheessa saada aineenvaihdunta liikkeelle jatkuvasti muuttuvan treenin avulla. Tällä viikolla aloittelen tuota uutta ohjelmaa pre-training -osion viimeisen viikon treeneillä, ja ensi maanantaista lähtien pyöräytetään tuo 12 viikon piina käyntiin. Täytynee ottaa tulevana viikonloppuna vähän seurantakuvia, jotta näkee myöhemmin, onko tuosta piinasta mitään hyötyä.

Read More

Jumppaa ja koukista

Perjantaina oli ortopedin luona polven jälkitarkistus. 5min ja homma oli ohi. Käteen jäi käytännössä pelko ahteriin jälleen uudesta operaatiosta, koska polvi ei koukistu tälläkään hetkellä kuin sen reilut 90 astetta vaikka kuinka hampaat irvessä yrittää nitkuttaa kantapäätä lattiaa pitkin lähemmäs ahteria. Tuo uusi nivelside on joko a) liian kireä tai b) sen ympärille on muodostunut niin paljon arpikudosta, ja sen vuoksi koukistuminen ei onnistu kunnolla. Seuraavat 3kk vielä katsellaan lähteekö se tuosta koukistumaan paremmin vai pitääkö sitä nivelsidettä löysätä - eli uusi operaatio.

Fyssarin oppeja mukaillen on nyt menty, ja lihakset tuntuu noin muuten kyllä vahvistuneen. Pitäis yrittää päästä vielä kokeilemaan sitä vesijuoksua, ja sitä varten pitäis hankkia uikkari. Tajusin just, että eihän mulla ole edes sopivaa uikkaria, kun biksuissa en uimahalliin mene. Mun vanha uikkari taitaa olla L-kokoa (miksi se edes on vielä mun vaatekaapissa?), eli en ehkä vedä sitä hirvitystä enää päälleni.

Tuo ortopedin toteamus masensi viikonlopun fiiliksiä sen verran, että tulipa haettua kaupasta vähän pizzaa ja karkkia. Ei mitään älytöntä määrää, mutta tälleen menkkoja odotellessa se turvotushan oli melkoinen, ja tänä aamuna lähdettiin taas siitä 62,4kg lukemasta. Näin sitä kosahdetaan hyvin menneen viikon jälkeen, mutta ei auta muu kuin kaivaa se motivaatio taas jostain ja jatkaa eteenpäin. Jos jalka ei tuosta vielä paremmaks muutu niin kyllä tässä kuitenkin jotain pystyy tekemään.

Read More

Ei kieltäytymistä vaan valintoja

Lähde: https://uk.pinterest.com/dilujim/fit-life/

Herkuista kieltäytymisellä on aina kauhean negatiivinen kaiku. Mitä enemmän kieltää itseltään, sitä enemmän alkaa tehdä mieli jotakin hyvää - ja tämä yleensä johtaa siihen ainakin allekirjoittaneen kohdalla, että kaupasta tulee roudattua kotiin vähän enemmänkin mässyä.

Sairasloman aikana tuli syötyä aika paljonkin kaikenlaista herkkua. En syytä siskoani asiasta, vaikka hän pääosin kävikin kaupassa ja toi herkut naamani eteen. Olisin voinut sanoa ei kiitos, mutta sillä hetkellä mieli oli jo muutenkin niin maassa, että herkuista kieltäytyminen olisi ollut itsensä kiduttamista. Nyt kun olen päässyt takaisin jalkeille, en kiellä itseltäni karkkeja tai kakkupaloja, mutta pyrin kuitenkin annostelemaan määrää. Sen sijaan että ostaisin karkkipussin, ostan rasian tai karkkipatukan. Viikolla jätän suosiolla muut karkit kauppaan, illalla napsin pari palaa 70-prosenttista tummaa suklaata, ja se pitää hyvin herkkunälän loitolla.

Tällä viikolla pääsin aika kivasti takaisin normaalirytmiin ruokailujen ja liikunnan suhteen. Takana neljä salitreeniä, 2 yläkropalle ja 2 semi-jalkatreeniä. Vaikka leikattu polvi tuntuukin kireältä ja kroppa on väsynyt, alan tuntemaan oloni muutoin normaaliksi ja päivä päivältä vahvemmaksi. Tämä tulos näkyy myös vaa'alla, tämän aamun lukema oli tasan 61kg, eli 1,4kg vähemmän kuin vielä maanantaiaamuna. Tästä on hyvä jatkaa!

Blogini on muuten listattu myös blogipolku.com -sivustolla, eli kipin kapin seuraamaan jorinoitani. Hyvää viikonloppua! :)

Read More

Langan päätä etsimässä

Jälleen näköjään jokunen aika vierähtänyt edellisestä postauksesta. Olen palannut salille ja aloitellut rennosti tekemällä yläkroppatreeniä pari kertaa viikossa. Muuten liikunta on pääosin olematonta, ja koko homma tuntuu olevan hiukan hakusessa. Motivaatiota on, mutta viitseliäisyys on kadonnut johonkin. Senpä vuoksi ajattelin, että nyt on hyvä aika potkia itseään perseelle ja ottaa hiukan mittoja ja edistymiskuvia, ja todeta että tarvis tehdä jotain.

Päivän aamupaino 62,4kg, se on salakavalasti noussut siitä 60-61kg väliltä tuohon 61,5kg ja 62kg hujakoille. Mittanauha kertoi samaa tarinaa kuin vaakakin, muodot ovat pulskistuneet edellisestä mittauskerrasta (8.11.2014):

Vyötärö 75cm (70cm)

Vatsaröllö 93cm (87cm)

Lantio 95cm (92cm)

Reidet vasen 55cm, oikea 52cm (51cm molemmat)

Pohkeet 36cm (34,5cm)

Allit 31cm (30cm)

Tämä oli tuon sairasloman myötä täysin odotettavissa, painonnousu ja paikkojen leviäminen noin ylipäänsä. Oikeastaan odotin vähän hurjempaa nousua, ja tämäkin on oikeastaan tapahtunut vasta sen jälkeen kun olen päässyt jo kotoa muualle. Kotona ollessa syömiset pysyi ihan kohtuuhyvin kurissa, mutta nyt enemmän liikkuessa on tullut sallittua enemmän herkkujakin. 

Näin kesän kynnyksellä on hyvä ottaa taas tiukempi ote syömisiin ja lisätä liikkumistakin hiukan enemmän. Eli tuon kahden yläkroppatreenin lisäksi pari muuta salitreeniä jotka kohdistuvat enemmän selkään, jalkoihin ja pakaroihin. Ja tietysti koiven jaksamisen mukaan ja kivun sallimissa rajoissa. Ei tässä vielä kovin paljon voi lähteä revittelemään, mutta fyssarin kanssa oltiin täysin samaa mieltä, että ihan hyvin voi lisätä treenikertoja. Vaikka tuo polvi tuosta vielä kovin helposti turpoaa, sille on kuitenkin parempi lisätä liikettä kuin varoa jatkuvasti.

Syömisten osalta palaillaan taas taaksepäin tuohon hyväksi koettuun enemmän proteiinipitoiseen ruokavalioon ja lähdetään hakemaan kevyempää kroppaa. Tavoitteena on saada paino pysymään 55-57kg välillä, mutta mitään aikatavoitetta en tälle projektille laita. Ensisijaisesti minulla on kuitenkin tavoitteena saada polvi kuntoon. Tämä muu kroppa tulee siinä siivellä.

Read More

Jalkatreeniä ja jääkiekkoa

Lähde: https://www.pinterest.com/pin/35606653277461806/

Matka kohti terveempää kroppaa jatkuu jälleen. Polvi on parantunut oikein mukavasti ja kestää hyvin jopa vähän rivakampaakin kävelyä. Kotona on jatkettu fysioterapeutin määräämiä jalkaliikkeitä, MM-kisojen aikana jopa Suomen pelin ollessa käynnissä. Siinä on tullut tehtyä sitten useampi ylimääräinenkin toisto ja kivasti on tuntunut reisissä ja ahterissa.

Kovin raskaitahan nuo liikkeet eivät ole olleet, mutta kun jalan lihaksia ei ole tullut käytettyä juuri ollenkaan 4 kuukauteen, pienikin treeni tuntuu heti. Ensimmäisen kokonaisen työviikon jälkeen molemmat jalat tuntuivat olevan ihan hapoilla, kun päivittäin tuli käveltyä huomattavasti enemmän kuin kotona ollessa. Mutta sehän tarkoittaa vaan sitä, että siitä ne lihakset koko ajan vahvistuvat. Kuun lopulla alkaa fysioterapian hoitojakso, jossa päästään pureutumaan enemmän tuon polven kuntoutukseen.

Eilen kävin vihdoin ja viimein salilla! Ensimmäinen treeni polvihaaverin jälkeen, ja yritin tehdä sen hiukan kevyemmin jättämällä joitakin liikkeitä pois, jossa tarvitaan enemmän jalkoja sekä tekemällä lyhyempiä sarjoja vähän pienemmillä painoilla. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole samantien aiheuttaa täyslihasjumia. Vähän tuntumaa alkuun, jotta pari seuraavaa kertaa voi tehdä hiukan pidemmillä sarjoilla ja hivuttaa hiljalleen siihen normaalipituiseen ohjelmaan. 

Lämmittely oli ehkä kaikkein pahin tuosta treenistä. Fysioterapeutti suositteli kuntopyöräilyä ilman vastuksia. Istahdin pyörän päälle ja rempseästi yritin pyöräyttää jalat liikkeelle - ja melkein pyörryin kivusta, kun polvi ei todellakaan koukistunut vielä tarpeeksi. Satulan liikuttaminenkaan ei auttanut, koska silloin en yltänyt ääriasennossa polkimelle. Siispä siirryin crosstraineriin, lähdin liikkeelle ilman vastuksia. Ja korotin niitä koko ajan ylöspäin, koska eihän se tuntunut missään... 5 minuutin polkemisen jälkeen aloin olla jo melkolailla puhki, mutta väänsin kuitenkin sen 10 minuuttia. Tuo crossari oli kuitenkin vähemmän kivulias, joten sillä mennään jatkossakin.

Nämä ensimmäiset viikot saavat mennä vielä parilla treenikerralla per viikko. Aletaan sitten lähempänä kesäkuuta lisäämään treeniä, kun jalka on vahvistunut enemmän. Taidanpa kohtapian ottaa myös uudet kroppakuvat, jotta näkee taas sitä toivottavaa edistymistä, kun kiinteytyminen jatkuu.

Read More

Vaikka tekee kipeää, niin ei haittaa!

Lähde: Pinterest

Otsikko toimikoon kevään ja koko alkuvuoden mantrana. Tein eilen pitkästä aikaa kotona kahvakuulatreenin yläkropalle ja sen lisäksi vielä ne fysioterapeutin suosittelemat jalkaliikkeet. Tänä aamuna tuntui siltä, kuin joku olisin jäänyt katujyrän alle. Joka paikkaa kolottaa, ja polvi on ihan helvetillisen kipeä. Mutta ei auta vaikerrus, tätä kipua täytyy nyt vaan sietää ja tehdä noita jalkaliikkeitä sitkeästi. Ei se polvi tuosta muuten parane ikinä.

Hykertelen jo innoissani kolmen viikon päästä häämöttävää salitreeniä. Vaikka tuo tavoiteltu tämän kesän biitsikunto ei todellakaan ole enää saavutettavissa, voin tyytyväisenä todeta, että tämän polvihaaverin myötä ei ole myöskään tullut juurikaan takapakkia. Tottakai kroppani on löysempi, koska en ole päässyt treenaamaan, mutta en ole kerännyt ylimääräisiä kiloja, joita pitäisi taas lähteä pudottamaan. Paino tänä aamuna 60,8kg ja on ollut ilo huomata, että vähän reilummat ruokailuylilyönnit ja herkuttelut eivät enää kerää niin valtavia turvotuksia kuin ennen. Aiemminhan painoni saattoi nousta muutamankin kilon yhden illan herkuttelun jälkeen. Pääsiäisen jälkeen turvotusta oli alle kilo, vaikka tuli vedettyä karkkia, mämmiä ja nachoja. 

Tärkeintä ei ole se, mitä syöt 20% ajasta vaan se, mitä syöt 80% ajasta. Kun noiden herkuttelupäivien jälkeen palaa takaisin normaaliruokavalioon, niin kyllä ne turvotuksetkin taas katoavat eikä tarvitse jäädä moittimaan itseään siitä, että päästi sen pienen herkkuhiiren irti. Kun tuon terveellisen ruokavalion seuraksi harrastaa aktiivisesti liikuntaa edes jossakin muodossa, keho ja mieli pysyvät molemmat hyvässä kuosissa.

Read More

3kk ja 3 viikkoa

Särkyä, angstia, odottelua ja toipumista takana reilut 3kk ja enää 3 viikkoa jäljellä, kunnes pääsen ortoosista eroon. Toki edessä on vielä pitkä toipumisaika ennenkuin polvi toimii jälleen edes suhteellisen normaalisti, mutta valo pilkistää jo pimeän tunnelin päässä.

Ärähädin viime viikolla Iltalehden kuntoilulakko-artikkelista. Kuten aina, tämän kaltaiset artikkelit antavat ymmärtää, että kaikki, jotka eivät pääse liikkumaan ovat yksinkertaisesti vain laiskoja. Voisiko joku kirjoittaa siitä, mitä tapahtuu pääkopan sisällä, kun olet aika lailla pakotettu pysymään omassa kodissa ja ainut liikkumismahdollisuus on kotona tehtävä pikkutreeni, joka sekään ei tunnu niin mukavalta, kun polvea vihlaisee ikävästi pienekin väärän liikkeen seurauksena? Kaikki eivät voi valita jäävänsä tänään sohvalle.

En pidä itseäni mitenkään himoliikkujana, ja ihan rehellisesti myönnän olevani helpottunut, kun ortopedi sanoi minulle etten tule juoksemaan tällä polvella enää ikinä. Hyvä, nyt minun ei tarvitse edes esittää tykkääväni juoksulenkeistä, sillä ne ovat useimmiten olleet ikäviä. Ehkä juuri sen vuoksi, koska tuo polvi on kipuillut aina. Salitreenin koen sen sijaan olevan juuri minulle sopiva. Ja vaikka alkuun sen tarkoituksena olikin vain painonpudotus ja kiinteytys, en malta odottaa pääseväni takaisin hikoilemaan. Salitreenistä tulee kokonaisvaltaisesti hyvä olo.

Tämän yli 3kk salitauon jälkeen huomaan ryhtini olevan selkeästi huonompi kuin aiemmin, tulen helposti kipeäksi ja vaivun välillä aikamoiseen synkkyyteen. Tämä turhautuminen omaan olemiseen on ollut kaikkein vaikeinta tuon polven hajoamisen jälkeen. Polvikivun kestän milloin vain, se on ollut seuranani jo 20 vuotta. Mutta se, että et pääse minnekään yksin ja ilman keppejä, tarvitset simppeleihin kotitöihin toisen ihmisen apua... Onneksi tämä on tilapäistä, sillä minusta tulisi aivan mahdoton, jos joutuisin elämään lopun ikääni näin. Senpä vuoksi lähetän valtavan suuret tsempit kaikille liikuntarajoitteisille, ja heidän avustajilleen.

Eilinen fysioterapiakäynti antoi hyvää toivoa toipumiselle. Saan varata jo kunnolla painoa leikatulle jalalle. Ja vaikka tuo polvi eilisestä jumpasta ja kävelystä kipeytyi - ja tulee kipeytymään vielä pitkään - mieli on kuitenkin huomattavasti virkeämpi. Painokin on pysytellyt edelleen mukavasti 60-61 kilon tuntumassa, joten kunhan tästä oikeasti pääsee liikkumaan, niin eiköhän nuo tauon aikaiset turvotukset ja löysät lähde kohtuullisen nopeasti myös pois. Siinä vaiheessa voikin ottaa jälleen niitä edistymiskuvia ja aloittaa kiinteytymisprojektin uudelleen. Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Read More

Terveiset sairastuvalta

Torstaiaamuna oli se pitkään odotettu leikkauspäivä, ja operaatio meni varsin mallikkaasti. Läsnäydyin sairaalaan 7.15 aamulla, leikkaussaliin pääsin ennen yhdeksää ja heräilin sairaalasängyssä yhdentoista aikaan. Kotona olin jo kolmen aikaan iltapäivällä, eli yhteensä koko sairaalakäyntiin kului noin 7 tuntia.

Polveen tehtiin siis mpfl:n rekonstruktioleikkaus, eli polveen "punottiin" uusi nivelside tuon katkenneen tilalle. Jännettä varten polvilumpioon porattiin kaksi reikää, joista tuo punottu jänne pujotettiin läpi, ja se kiinnitettiin ruuvilla kiinni. Leikkausarvet ovat aikamoiset Frankensteinit, nopeasti laskettuna 20 hakasella ovat nitoneet nuo kiinni.

 Olisin saanut jäädä sairaalaankin yöksi, mutta halusin kotiin, koska olo oli kuitenkin ihan hyvä, ja sisko tuli kotiin auttamaan. Ekana yönä ei tullut juurikaan nukuttua, mutta ei yllättäen sen takia että tuo jalka olisi ollut liian kipeä, vaan kummityttö oli kunnon flunssassa ja yski olohuoneessa läpi yön. Mahtavaa. Mutta nämä edelliset 2 yötä olen nukkunut oikein makeasti Panacodin ja buranan avustamana.

Sairaalasta sain ohjeet, että siteet saa poistaa 2-3 päivää leikkauksen jälkeen ja käydä suihkussa. Kuivaus hellästi taputellen, ja ekan viikon ajan kannattaa käyttää vielä jotakin sidettä siinä päällä, jos ne haavat vuotavat vielä verta tai kirkasta nestettä. Samoin 2-3 päivän päästä leikkauksesta saa alkaa varovasti koukistamaan jalkaa. Kahden viikon päästä terveyskeskukseen poistattamaan nuo niitit ja kolmen viikon päästä on ensimmäinen käynti fysioterapeutilla.

Jalalle ei saa laittaa painoa ensimmäisen kahden viikon ajan ja sen jälkeen kepeillä kävellessä puolikas paino, ja molemmilla jaloilla seistessä paino tasaisesti molemmille jaloille. Ortopedin mukaan pitäisi päästä toukokuussa jo salille, joten sitä odotellessa... Ortoosi on jalassa seuraavat 6 viikkoa, ja siihen on laitettu suoraan se 90° koukistuskulma.

Saikkua olisin saanut suoraan tuon 6 viikkoa, jonka ajan ortoosi on jalassa, mutta pyysin vain 2 viikkoa, koska kykenen varsin hyvin etätöihin. Tekee ihan hyvää ottaa nyt levon kannalta, nuo kipulääkkeet saavat nupin aina kivaan pöhnätilaan ja ei tuo koipikaan ihan täysin kivuton ole. Mutta näillä mennään tämä kevät, onneksi leikkaus on nyt ohi ja toipuminen on ihan oikeasti nyt käynnissä!

Read More

Lähtölaskenta polvileikkaukseen

Magneettikuvat otettiin viime viikolla, ja eilen ortopedi kertoi, että kuvissa näkyi selkeästi, että nivelside on katkipoikki ja se operoidaan 19.3. Polveen tehdään MPFL rekonstruktio -leikkaus, eli tuon katkenneen nivelsiteen tilalle "punotaan" uusi. Samassa muuten selvisi lisää synnynnäisiä vikoja, nimittäin sääriluussani ei ole sellaista "kuoppaa", jossa polvilumpio yleensä lepää, vaan sääriluuni on tuosta kohtaa melkeinpä tasainen. Että eipä ihme, kun polvi muljahtelee.

Positiivisena asiana ortopedikin totesi, että aika hyvin minulla on mennyt siihen nähden, että tämä oli ensimmäinen kerta kun polvilumpio meni näin pahasti sijoiltaan. Aiemmin se on palautunut samantien paikoilleen ja jäänyt muljumaan siihen olemattomaan kuoppaan. Magneettikuvissa toki näkyi jäänteitä vanhoista sijoiltaanmenoista, ja tuo katkennut nivelside oli todella pahasti venähtänyt jo entuudestaan. Eli vahinko todellakin vain odotti tapahtumistaan. Ortopedin kommentti oli, että tässä olisi voinut käydä vielä pahemmin, jos reisilihakseni eivät olisi näin hyvässä kunnossa. Tai no 3/4 nelipäisestä reisilihaksesta. Tuo sisempi reisilihashan on synnynnäisesti todella heikko, ja sitä täytyy alkaa leikkauksen jälkeen treenaamaan fyssarin avustuksella.

Ei mennyt niin kuin Strömsössä tämä alkuvuosi. Salijäsenyyteni on jäädytetty toukokuun alkuun saakka, joten kotitreenillä mennään. Ihan hyvin sekin onneksi toimii, mutta täytyy hommata jotain muutakin välinettä kahvakuulan lisäksi. Esim. joku jumppanauha jolla saa vähän treenattua pakaroita. Katsotaan mitä kivaa tässä nyt keksii. Paino on pysynyt mukavasti 60-61 kilon välillä, ja täytyy pitää nyt ruokavalio sellaisena, että paino ei lähde nousuun. Toukokuusta eteenpäin jälleen pikkuhiljaa salille, ja tiukka ote kiinteytymiseen. Hyvää ystävänpäivää kaikille!

Read More

Turhautumistauko

Turhauduin koko olemiseeni ihan täysin, kun polvi on kipuillut jatkuvasti ja koko asia stressaa. Tänään oli aika ortopedin vastaanotolle, ja hänen diagnoosinsa oli MPFL:n vaurio, eli leikkaus mitä todennäköisimmin edessä. Asia varmistuu, kunhan käyn ensi viikolla ensin magneettikuvassa, ja jälleen ortopedin vastaanotolla kahden viikon päästä, 13.2. Sain fysioterapiasta ohjeita polvijumppaan, eli pikkuhiljaa yritetään saada liikkuvuutta paremmaksi. Tällä hetkellä en siis kykene ojentamaan jalkaa kokonaan suoraksi tai nostamaan jalkaa suorana ylös. Ihan kuin jalassa ei olisi reisilihaksia ollenkaan.

Eniten olen äimänä täysin minulle tuoreesta tiedosta, että jalassani on ilmeisesti synnynnäinen fysiologinen vika, nimittäin sisempi reisilihas on ortopedin mukaan heikko. Tämä näkyi selkeästi verrattuna vasemman jalan lihaksiin. Lisäksi hän mainitsi, että molemmista polvista otetuissa röntgenkuvissa näkyy selkeästi, kuinka polvilumpio pyrkii sivulle, ja tämä kertoo polven löysästä rakenteellisesta viasta. Sisempi reisilihas on nimenomaan polvilumpion tukilihas, ja tietysti mitä heikompi lihas, sitä helpommin lumpio menee pois paikoiltaan. 

Ihmeellistä, että olen valittanut polviongelmista 20 vuotta, ja ne on aina kuitattu "ohimenevänä kipuna" ja kehotetaan lisäämään reisilihastreeniä. Useimmiten polvikipujen on myös väitetty johtuvan ylipainostani. Tänään minulle sanottiin ensimmäistä kertaa suoraan, että ylipaino ei ole vaikuttanut polviongelmiini mitenkään eikä edesauttanut tilannetta. Ensimmäistä kertaa minulle myös kerrottiin, että reisilihastreenini on ollut käytännössä turhaa (no, ei nyt turhaa, mutta ei siitä ole tuolle polvelle ollut mitään suurta hyötyä, koska siinä on rakenteellinen vika). Jalkatreeniä tehdessä muut lihakset ovat aina kompensoineet tuota heikkoa lihasta, jolloin se on aina jäänyt heikommaksi. Jos tämä olisi selvitetty jo aikoja sitten, kun jouduin ensimmäisiä kertoja polvitutkimuksiin, voisi nykyinen tilanne olla aikalailla erilainen. Kiitos vaan Suomen terveydenhuoltojärjestelmä.

Read More

Motivointia

Omaa motivaatiota on melko vaikea pitää yllä, kun ei pääse kunnolla liikkumaan. Tekisi ihan oikeasti mieli vetää karkkia ja muita herkkuja, koska ärsyttää niin jumalattomasti. Mutta - enpäs teekään niin. Vielä tällä hetkellä pysyn ruodussa tämän blogin ja edistymiskuvien ansiosta. Käyn aina välillä kyyläämässä näitä edistymiskuvia, ja etenkin niitä vanhimpia kuvia, joissa mahani on paisunut kuin pullataikina. Silloinpa sitä löytää taas sisältään sen itsekurin. Itsekuri on mukavampi kaveri kuin itseinho.

Eilinen kotitreeni meni oikein kivasti. Päivällä onnistuin vääntäytymään lattiallekin ja takaisin ylös useampaan kertaan, ja siitä innostuneena päätin tehdä vatsarutistukset (meinaan aina kirjoittaa turistukset) lattialla. Tänä aamuna ne tuntuivat mukavasti, ja olo tuntuukin hiukan virkeämmältä. Bonuksena nukuin viime yönä paremmin kuin kertaakaan tämän haaverin jälkeen - ilman mitään särkylääkkeitä.

Tuohon kotitreeniin näkyy menevän aikaa n. 50 minuuttia eli ihan se sama kuin salillakin. Toisaalta teen yhden ylimääräisen sarjan jokaista liikettä, mutta käytännössä tästä ei jää muuta pois paitsi se aerobinen lämmittely. Eli hyvin tällä (kai) pärjää siihen saakka, kunnes kykenen taas suoriutumaan koipeni kanssa salille. Eipä ainakaan tarvitse potea tunnontuskia siitä, että olen vain läjinyt kotona tekemättä mitään. Olen edelleen hyvin pakkomielteinen sali- ja ruokavaliorutiineista, koska takaraivossani nakuttaa edelleen ajatus, että lihon heti 10kg jos pidän liian pitkän treenitauon tai otan enemmän vapauksia ruoan suhteen. Edessä on vielä pitkä polku, onneksi minulla on vain aikaa.

Lähde: http://followpics.me/diet-and-exercise-motivation/

Read More

Hypoxi

Olen taas tämän päivän angstannut tätä kehnoa tuuria, kun ei pääse liikkumaan. Toki koipi alkaa olla jo sen verran paremmassa kunnossa että sillä pystyy seisomaan ja kävelemään ilman keppejä, kunhan ortoosi on visusti paikoillaan. Ilman ortoosia tuntuu että polvi pettää samantien. Tällä hetkellä näyttää siltä että tuon paraneminen kestää pitkälle kevääseen, joten jalkatreenit ovat vielä pitkän aikaa pannassa. Senpä vuoksi olen pohdiskellut kaikenlaisia pieniä hemmotteluhoitoja, joilla voisi piristää itseään tämän ankeuden keskellä.

Hypoxia pohdiskelin jo pari vuotta sitten, kun kiloja oli vielä muutama kymmenen kappaletta enemmän. Tuolloin asia jäi kuitenkin vain hautumaan, ja pääsinpä kiloistani eroon joka tapauksessa. Nyt tuo vanha ajatus nousi kuitenkin esille, kun googlailin erilaisia polven kuntoutusohjeita. Hypoxin luvataan parantavan verenkiertoa leikatulla alueella ja näin ollen nopeuttamaan paranemista. Eli ennen jalkatreenin aloitusta keväällä voisin ottaa kuukauden tehojakson Hypoxia ja saada kintuista hiukan ylimääräistä pois ennen kesää. Laihdutuksen jälkeen vyötärölleni on myös jäänyt tuo pieni röllö, joka ei näytä pienentyvän mitenkään, ehkä se kutistuisi tuon hoidon avulla edes hiukan?

Enää täytyy päättää kuinka paljon haluan maksaa, koska halpaahan tuo ei ole. Yhdistelmä (ihonkiinteytys + rasvanpolttohoito) olisi se ideaalinen, mutta hinta on hulppeat 790e. Pelkkä rasvanpoltto on 590e ja ihonkiinteytys 420e. Tuolla onneksi voi maksaa liikuntaseteleillä, joita toivottavasti saan taas mukavan nivaskan pomolta. Lisäksi odottelen palkankorotusta, kunhan kehityskeskustelut ovat taas ajankohtaiset. Siinä mielessä tilanne olisi otollinen. Mutta tätä täytyy nyt jäädä makustelemaan, kun ei tuonne kuitenkaan vielä voi edes mennä. Ajatus kutkuttaa kivasti takaraivossa.

Read More

Hikeä pintaan

Viikon löhöilyn jälkeen vedin vihdoin treenivermeet päälle ja olo tuntui heti sutjakammalta! Oli ihan pakko ottaa kuvakin treenivaatteissa ja ortoosi koristamassa oikeaa jalkaa. Onnistun aina näyttämään jotenkin tosi tympeältä näissä meikittömissä otoksissa, ja tukkakin hapsotti, joten tuo #selfie -tarra oli omiaan peittämään oudon ilmeeni.

Eilen pohdiskeltu treeniohjelma muuttui hiukan, koska ensinnäkin jumppapalloni näyttäisi olevan sen verran tyhjä etten saa tuettua tarpeeksi hyvin itseäni yhden jalan varaan, jotta olisin voinut tehdä myös vinot vatsalihakset pallon päällä. Selän ojennukset jäivät pois lähinnä siitä syystä, että en kyennyt vääntäytymään lattialle satuttamatta tuota kipeää polvea. Tarkoitus nyt kuitenkin on antaa sen levätä.

Mutta treenistä tuli joka tapauksessa hyvä! 50 minuutin reipas vääntö, jonka jälkeen oli mukava hiki päällä ja nälätti kivasti. Alla vielä kaikki liikkeet ja toistot:

* hyvää huomenta kahvakuulalla 4 x 15 toistoa
* kulmasoutu 4 x 15 toistoa
* pystypunnerrus kahvakuulalla 4 x 10 toistoa
* pystysoutu kahvakuulalla 4 x 15 toistoa
* hauikset 3 x 10 toistoa
* punnerrukset nojatuolin käsinojia vasten, 3 x 12 toistoa
* ranskalaiset punnerrukset pallon päällä 4 x 10 toistoa
* vatsarutistukset pallon päällä 4 x 25 toistoa
* kylkivenytys kahvakuulalla 3 x 15 toistoa

Hauiksille pitäisi keksiä paremmat painot. Tuo 8kg kuula on hiukan liian kevyt kun sitä kannattelee kaksin käsin, ja yhdellä kädellä on hankala tehdä - kuula on ehkä vähän liian painava. Vai onko jollain hyviä vinkkejä hauiksille? Otan mielelläni vinkkejä vastaan. Tätä treeniä ajattelin toistaa joka toinen päivä, jotta säilyisi edes jonkinlainen tuntuma yläkropassa. Jalkatreenihän alkaa sitten joskus hamassa tulevaisuudessa taas täysin alusta, mutta minkäs teet. Elämä on.

Read More

Pieni kotitreeni

Jalkapuolena ei kovin suurta treeniä pysty kotona tekemään, kun ei ole muita välineitä jumppapallon ja kahvakuulan (8kg) lisäksi. Mutta nehän riittää kyllä. Aikomuksena olisi huomenna tehdä pientä selkä- ja vatsatreeniä sekä vähän käsivarsia ja olkapäitä. Tämä viikon sohvalla makoilu alkaa tuntua jo todella tympeältä. Kokeillaan tällaista treeniä:

* hyvää huomenta kahvakuulalla 3 x 10 toistoa
* pystypunnerrus kahvakuulalla 4 x 10 toistoa
* pystysoutu kahvakuulalla 4 x 15 toistoa
* kulmasoutu 4 x 15 toistoa
* ranskalaiset punnerrukset pallon päällä 4 x 10 toistoa
* vatsarutistukset pallon päällä 4 x 25
* vinot vatsarutistukset pallon päällä 4 x 20
* selän ojennus pallon päällä 4 x 25

Tänään pääsen pitkästä aikaa pois kotoa, kun isukki tulee käymään ja menemme siskon luokse syömään. Ei tämä kotona makoilu mitään herkkua ole, mutta täytyy myöntää että kyllä se on polven parhaaksi, kun ottaa iisisti. Hyvää viikonloppu!

Lähde: http://abouthealthandfitnessguide.blogspot.fi/2014/02/at-home-exercise-quotes-inspiration.html

Read More

Karuja totuuksia

Muistelin, että Iltalehdessä julkaistiin joulun alla juttu karuista totuuksista, joita ei aina tule ajatelleeksi, kun laihduttaa ja laihtuu.

1. Kehonkuvasi ei muutu yhdessä yössä

Tavoitepainoon pääsyn jälkeen kestää vielä pitkään ennenkuin oikeasti sisäistät olevasi paljon pienempi kuin ennen. Minä näen edelleen peilissä sen 100-kiloisen valaan, mutta vanhoja kuvia katsomalla huomaan eron nykyiseen. Silti jaksan aina ällistellä uusia vaatteita hankkiessa, kuinka nykyään mahdun S-koon vaatteisiin entisen L:n ja XL:n sijaan. Eikä tämä ällistely ole kehujen keräämistä, minulle nuo S-koon vaatteet ovat tuttuja viimeksi lukion ajalta, ja nykyään olen pienempi kuin ylioppilasjuhlissani.

2. Roikkuva nahka

Jos pudotettavaa on useampi kymmenen kiloa, en pitäisi kiirettä pudotuksen kanssa. Kun pudotustahti on sopivan hidas, ja harrastat ohessa kiinteyttävää liikuntaa, se nahkakaan ei jää ihan niin pahasti roikkumaan kuin pikadieetin jälkeen. Omalla vyötärölläni on vielä röllö, mutta onneksi se ei kovin pahasti roiku, ja allit heiluvat. Lihomisarvet ovat ehkä ne kaikkein näkyvimmät, mutta yritän oppia kantamaan ne ylpeänä. Ne ovat osa minua ja muistuttavat siitä työstä, jonka olen tehnyt.

3. Ihmissuhteet voivat muuttua

Ihmiset ovat kateellisia toisilleen. Tämä on raadollinen totuus. Ystäväni jaksoi tsempata minua laihduttamisessa niin pitkään, kun näytti siltä että en tule ikinä pääsemään tavoitepainooni. En ole kuullut hänestä juuri mitään sen jälkeen, kun saavutin tavoitteeni. Minua myös piikitellään jatkuvasti useista salitreeneistä, ja houkutellaan ottamaan lisää herkkuja. Välillä tuntuu kuin minua yritettäisiin saada uudelleen lihomaan. Oletan tämän loppuvan vähitellen. Ja onneksi olen myös huomannut ystäväpiiristäni löytyvän ihmisiä, jotka ovat oikeasti onnellisia puolestani.

4. Vaatevaraston uusiminen tulee kalliiksi

Etenkin jos ostat koko ajan uusia vaatteita. Suosittelen laihtumisvaiheessa ostamaan mukavia ja halpoja vaatteita, joita tulee käytettyä paljon. Ne kalliimmat vaatteet voikin jättää ostettavaksi sitten, kun olet tavoitteessa. Sekin kannattaa kuitenkin muistaa, että tavoitepainoon päästyäkin kiinteytyminen jatkuu, jos harrastat liikuntaa, ja kroppa voi vielä pienentyä.

5. Toiset eivät tue aidosti

Tämä näköjään tulikin kommentoitua jo kolmoskohdassa. Mutta toivon teidän elämästänne löytyvän niitä aitoja tukijoita, jotka jaksavat tsempata hyvinä ja huonoina päivinä!

Lähde: http://www.hellawella.com/19-funny-weight-loss-quotes-when-you-dont-want-motivation

Read More

Ellin jojoilut

Painon kanssa jojoilu on melkeinpä kaikille tuttua. Toisille lievempänä muutaman kilon jojoiluna, toisille hieman rankempana kymmenien kilojen jatkuvana laihdutuksena ja kerryttämisenä. Ja miksi ne kilot tulevat aina niin nopeasti takaisin, mutta lähtevät aina niin paljon hitaammin??? 

Olen jojoillut jatkuvasti lukion jälkeen. Ammattikorkeakoulussa opiskellessani söin opiskelijabudjetilla riisiä ja pastaa - ja siihen päälle paljon herkkuja. Kiloja tuli, mutta Kreikan vaihto-oppilasvuoden jälkeen niitä lähti myös pois. Palattuani takaisin Suomeen kilot tulivat jälleen takaisin. Tuolloin en omistanut vaakaa enkä sinänsä kiinnittänyt huomiota painonvaihteluun. Paitsi jouduin ostamaan isompia vaatteita ja häpeilin kroppaani.

Asuttuani 1,5 vuotta Irlannissa muutin takaisin Suomeen ja vanhimman siskoni vanavedessä liityin salille ja aloitin Xtravaganza-dieetin. Kiloja lähti, mutta valitettavasti ryhmätapaamiset loppuivat salillani juuri kriittiseen aikaan - kun olisi pitänyt siirtyä syömään normaalisti. Tuolta dieetiltä en siis oppinut yhtään mitään normaalista syömisestä, ja kaikki pudotetut n. 25kg tulivat takaisin seuraavan vuoden aikana.

Kesällä 2010 tein periaatepäätöksen, että kestäköön kuinka pitkään tahansa, minä pääsen kiloistani eroon. Tuolloin aloitin Nutrilett-kuurilla, jota seurasi karppaus, jonka jälkeen mahani oli täysin sekaisin, ja syksyllä sairastin mahahaavan. Syy ja seuraus? En tiedä, mutta jätin molemmat. Päätin kuitenkin jättää kaikki herkut sikseen ja lisäsin kasvisten määrää lautasella. Ruokavalioni taisi olla melkeinpä kasvispainotteinen. Paino putosi vuoden 2010 n. 103kg huippulukemista n. 80 kiloon, ja tämän jälkeen kilot eivät lähteneet mihinkään, vaikka söin edelleen samalla tavalla ja kävin 5-6 kertaa viikossa salilla; ohjatuilla tunneilla (spinning ja LesMills -tunnit) ja kuntosalin puolella.

Alkuvuodesta 2013 sain diagnoosin kilpirauhasen piilevästä vajaatoiminnasta ja tyroksiinilääkityksen. Maaliskuussa liukastuin ja olin pitkän aikaa melkeinpä liikuntakyvytön, ja päädyin jälleen herkuttelemaan. Paino ei onneksi noussut kuin tuonne n. 89 kiloon, josta lähdin taas juhannuksena 2013 laihduttamaan, ja tänään, 15.1.2015 painoni on n. 61kg.

Tämän viimeisimmän rupeaman aikana olen kokenut useita ahaa-elämyksiä, joista ensimmäinen oli tähän ryhtyessäni, että haluan tästä pysyvän olotilan itselleni. Mitä tuolloin pohdin (kesällä 2013)?

1. Miksi haluan laihtua?

2. Miten haluan laihtua?

3. Miten haluan säilyttää painoni saavutetussa tavoittessa?

1. Haluan laihtua, koska haluan katsoa peiliin irvistämättä. Haluan pukeutua hyvin istuviin ja kivoihin vaatteisiin, ja ihan rehellisesti sanottuna - haluan näyttää hyvältä muidenkin silmissä.

2. Haluan laihtua terveellisesti ilman kitudieettejä ruokavalion ja liikunnan avulla. Käytän apunani Dukan-dieettiä, joka on proteiinipainotteinen. Dieettiin sisältyy useita eri ruoka-aineita, ja reseptejä, eli voin syödä normaalia ruokaa. Koettelen omaa itsehillintääni elämällä kokonaan ilman herkkuja jouluun saakka.

3. Ymmärrän, että en voi palata syömään mitä tahansa. Dukan-dieetin mukaisesti lisään ruokavaliooni pikkuhiljaa hiilaripitoisempia ruoka-aineita, mutta pidän huolta, että jokaisella ateriallani on myös proteiinia. Syön säännöllisin väliajoin, ja vain sen verran että nälkä lähtee. Yritän hillitä herkuttelua ja ylensyöntiä.

En asettanut itselleni mitään aikatavoitetta, johon mennessä haluan saavuttaa tavoitepainoni, 59kg. Saavutin tuon tavoitteen lokakuussa ja tällä hetkellä ylläpidän painoani ja yritän olla lihomatta. Sallin itselleni myös herkkuja, mutta kohtuudella. Iltaherkkuni on rivi Fazerin Pure Dark tummaa suklaata. Juon päivässä noin 2l vettä, salipäivinä enemmän. Jos takana on vaikeat laihdutusajat, niin vähintään yhtä vaikeaa on pitäytyä erossa houkutuksista. 

Iltasanomat on koostanut vähän tiiviimmän listan vinkeistä pysyvään painonhallintaan. Omalta osaltani tämä on jatkuvaa itsetutkiskelua ja motivointia, mutta toivottavasti näistä kirjoituksista saa jotakin tolkkua.

Lähde: http://www.thegirlcreative.com/31-days-weight-loss-motivation-printable-day-4/

Read More

Ellin endorfiinit

Avataan hiukan ajatuksia nimimerkin taustalla. Endorfiinit ovat lyhyesti sanottuna elimistön tuottamia välittäjäaineita, jotka saavat aikaan mielihyvän tunnetta vähentäen kipua.

Endorfiineja vapautuu ja erittyy monenlaisten asioiden yhteydessä. Omalta osaltani oivalsin ensimmäisen kerran tuon endorfiinihuuman erään rankan salitreenin jälkeen. Takana oli muutoin huono päivä, mutta sinä päivänä alkulämmittely juoksumatolla sujui kuin rasvattu, ja painotkin tuntui nousevan kevyemmin kuin yleensä. Koko treenistä jäi kokonaisvaltainen hyvä fiilis ja tuntui vihdoin siltä, että olen päässyt siihen vaiheeseen, jolloin oikeasti nautin liikkumisesta eikä salilla käynti liity enää pelkästään painonpudottamiseen. Se on oman kunnon ja mielen ylläpitoa. 

Olen viime aikoina havahtunut huomaamaan, kuinka paljon elämässäni onkaan hyvää mieltä tuottavia asioita. Aiemmin epäterveellinen ruoka on tuottanut hyvää mieltä, ja sitä piti saada paljon. Nykyään osaan arvostaa ja nauttia enemmän pienistä herkuista silloin tällöin. Ensimmäinen pala Fazerin sinistä suklaata maistuu taivaalliselta...

Ruoan ja liikunnan lisäksi voisiko olla parempaa kuin hetki hyvän kirjan seurassa? Lempimusiikin kuuntelu? Suosikki tv-sarjan katselu? Lemmikkien kanssa puuhastelu? Ihan vain hetki itselle sohvan nurkassa? Hieronta tai kasvohoito? Shoppailu palkkapäivänä? Kovin usein tuntuu siltä, että elämä on pelkkää suorittamista eikä ehdi nauttia mistään. Lupaan nyt itselleni nauttia elämästä enemmän, ja etsiä lisää nautinnon ja mielihyvän lähteitä.

Lähde: http://imgarcade.com/1/endorphins/

Read More

Senttipeliä

Jossakin aiemmassa kirjoituksessa taisinkin jo mainita, että kannattaa ihan oikeasti käyttää mittanauhaa, jos tuntuu, että laihdutus tai kiinteytyminen ei edisty. Vaikka ne mitat alussa saattavatkin olla suorastaan surullisia, sitä mahtavammalta ja konkreettisemmalta se saavutus tuntuu, kun senttejä on lähtenyt ja niitä lukemia vertailee myöhemmin. Alla minun senttimittojani marraskuulta, ja aloituslukemat kesäkuussa 2013.

Pituus: 159cm
Paino: 61,3kg (aloituspaino 88,5kg) -27,2kg

Vyötärö: 70cm (aloitus 93cm) -23cm
Vyötäröröllö: 87cm (aloitus 112cm) -25cm
Lantio: 92cm (aloitus 114cm) -22cm
Pohkeet: 34,5cm (aloitus 44cm) -9,5cm
Reidet: 51cm (aloitus 68cm) -17cm
Käsivarret: 30cm (aloitus 38cm) -8cm

Eli kaikkien pudotettujen kilojen lisäksi kropastani on kadonnut yhteensä 139cm tavaraa ympäriltä! Ihan huikeaa. Käsivarret kiinteytyvät kovin hitaasti, mutta onneksi niissäkin tuo ympärysmitta on pikkuhiljaa korvautunut lihaksella. Reiden ympärysmitta on otettu noin reiden puolivälistä, pohkeen ympärysmitta paksuimmasta kohdasta. Enpä ikinä kuvitellut saavani oikeasti takaisin pieniä pohkeita, ja pystyväni käyttämään saappaita, mutta niin vain kävi.

Täytyypä ottaa tässä lähipäivinä mitat ajan tasalle, jotta päästään tämän vuoden mittoihin. Eilen tuli muuten Jorvista kutsu ortopedin vastaanotolle ja fysioterapiaan 30.1., nyt vähän jännittää että kuinka nopeasti pääsen leikkauspöydälle. Toivottavasti pian, koska nivelsideleikkauksen toipumisaika on noin 4-6 viikkoa, ja sen jälkeen pääsisi liikkumaan. Mutta päivä kerrallaan eteenpäin!

Lähde: http://howhardwillyougo.tumblr.com/post/107350859803

Read More

Saikkupäivien sapuskaa

Sovittiin pomon kanssa eilen, että olen ihan suosiolla tämän ja ensi viikon kotona ja teen töitä etänä. En kykene vielä liikkumaan rappusissa polven kanssa, ja kun sääkin on mikä on... Ei sinne uskalla nyt lähteä urheilemaan. Onneksi nämä asiat saa sovittua näin. Tämä tietysti tarkoittaa sitä, että täytyy miettiä seuraavan parin viikon ajan nämä kotiruokailut.

Kotona ollessa ruoan tarve on vähäisempi kuin normaalina päivänä, jolloin heräilen jo aamukuudelta, menen toimistolle ja töitten jälkeen salille. Kotona ollessa tietysti tulisi mutusteltua mitä tahansa, jos vaan kaapista sattuisi löytymään, mutta nyt täytyy ottaa tietynlainen linja ettei lähde lapasesta. 

Aamupalaksi teen joka päivä itselleni munakkaan ja siihen seuraksi pari hapankorppua ja iso lasillinen vettä. Siitä noin 2 tunnin päästä juon kupillisen teetä ja syön pari hapankorppua palan painikkeeksi. Kotona syön lounaan hiukan myöhemmin kuin normaalisti, koska kulutan himmaillessa niin vähän että myöhäisen lounaan jälkeen ei ole niin nälkä jotta tarvitsisi tehdä vielä illemmalla salaattia tai muuta sapuskaa. Tällä viikolla lounaslistalle pääsi kanasuikaleet chili-thai wokkikasviksien kera, ja niiden lisäksi kurkkua, tomaattia ja mozzarellaa. Yksinkertaista ja täyttävää. Tuon jälkeen syön vielä illemmalla Skyr-rahkan, ja illalla vielä teen kanssa pari palaa tummaa suklaata. Mikäli kiinnostaa, niin Kiloklubin ruokapäiväkirja antoi päivän kokonaiskalorimääräksi n. 1200kcal.

Kotona säännöllisesti ja terveellisesti syömisen olen joutunut opettelemaan - ja opettelen edelleen - kantapään kautta. Kotosalla sitä sortuu herkuttelemaan jotenkin niin paljon helpommin, kun päivästä puuttuu sellainen tietynlainen rytmi. Töissä on helppo rytmittää ruokailut ja ylilyönneiltä tulee vältyttyä. Lisäksi tämän polven vuoksi olisi niin helppo (jälleen) masentua ja alkaa mättämään lohtuherkkuja naamaan. Tällä kertaa haluan välttää tuon ja pyrin pitämään napostelun aisoissa, sillä en todellakaan halua ryhtyä tuohon painonpudotusprosessiin enää uudelleen.

Read More