Magneettikuvat otettiin viime viikolla, ja eilen ortopedi kertoi, että kuvissa näkyi selkeästi, että nivelside on katkipoikki ja se operoidaan 19.3. Polveen tehdään MPFL rekonstruktio -leikkaus, eli tuon katkenneen nivelsiteen tilalle "punotaan" uusi. Samassa muuten selvisi lisää synnynnäisiä vikoja, nimittäin sääriluussani ei ole sellaista "kuoppaa", jossa polvilumpio yleensä lepää, vaan sääriluuni on tuosta kohtaa melkeinpä tasainen. Että eipä ihme, kun polvi muljahtelee.
Positiivisena asiana ortopedikin totesi, että aika hyvin minulla on mennyt siihen nähden, että tämä oli ensimmäinen kerta kun polvilumpio meni näin pahasti sijoiltaan. Aiemmin se on palautunut samantien paikoilleen ja jäänyt muljumaan siihen olemattomaan kuoppaan. Magneettikuvissa toki näkyi jäänteitä vanhoista sijoiltaanmenoista, ja tuo katkennut nivelside oli todella pahasti venähtänyt jo entuudestaan. Eli vahinko todellakin vain odotti tapahtumistaan. Ortopedin kommentti oli, että tässä olisi voinut käydä vielä pahemmin, jos reisilihakseni eivät olisi näin hyvässä kunnossa. Tai no 3/4 nelipäisestä reisilihaksesta. Tuo sisempi reisilihashan on synnynnäisesti todella heikko, ja sitä täytyy alkaa leikkauksen jälkeen treenaamaan fyssarin avustuksella.
Ei mennyt niin kuin Strömsössä tämä alkuvuosi. Salijäsenyyteni on jäädytetty toukokuun alkuun saakka, joten kotitreenillä mennään. Ihan hyvin sekin onneksi toimii, mutta täytyy hommata jotain muutakin välinettä kahvakuulan lisäksi. Esim. joku jumppanauha jolla saa vähän treenattua pakaroita. Katsotaan mitä kivaa tässä nyt keksii. Paino on pysynyt mukavasti 60-61 kilon välillä, ja täytyy pitää nyt ruokavalio sellaisena, että paino ei lähde nousuun. Toukokuusta eteenpäin jälleen pikkuhiljaa salille, ja tiukka ote kiinteytymiseen. Hyvää ystävänpäivää kaikille!
Positiivisena asiana ortopedikin totesi, että aika hyvin minulla on mennyt siihen nähden, että tämä oli ensimmäinen kerta kun polvilumpio meni näin pahasti sijoiltaan. Aiemmin se on palautunut samantien paikoilleen ja jäänyt muljumaan siihen olemattomaan kuoppaan. Magneettikuvissa toki näkyi jäänteitä vanhoista sijoiltaanmenoista, ja tuo katkennut nivelside oli todella pahasti venähtänyt jo entuudestaan. Eli vahinko todellakin vain odotti tapahtumistaan. Ortopedin kommentti oli, että tässä olisi voinut käydä vielä pahemmin, jos reisilihakseni eivät olisi näin hyvässä kunnossa. Tai no 3/4 nelipäisestä reisilihaksesta. Tuo sisempi reisilihashan on synnynnäisesti todella heikko, ja sitä täytyy alkaa leikkauksen jälkeen treenaamaan fyssarin avustuksella.
Ei mennyt niin kuin Strömsössä tämä alkuvuosi. Salijäsenyyteni on jäädytetty toukokuun alkuun saakka, joten kotitreenillä mennään. Ihan hyvin sekin onneksi toimii, mutta täytyy hommata jotain muutakin välinettä kahvakuulan lisäksi. Esim. joku jumppanauha jolla saa vähän treenattua pakaroita. Katsotaan mitä kivaa tässä nyt keksii. Paino on pysynyt mukavasti 60-61 kilon välillä, ja täytyy pitää nyt ruokavalio sellaisena, että paino ei lähde nousuun. Toukokuusta eteenpäin jälleen pikkuhiljaa salille, ja tiukka ote kiinteytymiseen. Hyvää ystävänpäivää kaikille!
